Vierailulla Puolan hännässä: Kesäinen retki Helin niemimaalle

Yhdellä puolella kilometrien hiekkarannat, toisella matalat surffivedet – Puolan Helin niemimaa, jota usein kutsutaan ”Puolan hännäksi”, tarjoaa sekä vilkkaita lomakeskuksia että rauhallisia leirintäalueita, kaikki vain lyhyen matkan päässä Gdańskista.

Helin niemimaa on maantieteellinen erikoisuus: pitkä ja kapea hiekkakaistale, joka ulottuu 35 kilometriä Itämereen, niin kapea, että joistakin kohdista voi nähdä veden välkehtivän molemmilla puolilla yhtä aikaa. Se on kuin Hangon niemi, käännettynä itä-länsi-suuntaiseksi. Helin nimimaan erottuva muoto on tuonut sille lempinimen Puolan häntä, ja sen nimi ”Hel” juontuu vanhasta puolankielisestä sanasta, joka tarkoittaa “tyhjää” tai “avointa paikkaa”.

Nykyään tämä tuulinen niemi on kaikkea muuta kuin tyhjä – siitä on tullut yksi maan suosituimmista kesäkohteista. Halvat junayhteydet ja kausiluonteiset lautat Gdańskista, Sopotista ja Gdyniasta tekevät siitä myös kansainvälisille matkailijoille helposti saavutettavan. Junalipun osto onnistuu helposti puhelinapilla, jolloin ei tarvitse jonottaa juna-asemalla. Varsinkin kesälauantaisin lippujono voi aamusella olla melkoinen. Ainakaan kesällä 2025 kaikki gdanskilaiset eivät vielä olleet tehneet digiloikkaa ja ostaneet junalippujaan kännykällä.
Junat, lautat ja edullisuus

Tunnelmallisin tapa saapua olisi varmasti veneellä. Kesäisin Żegluga Gdańskan operoimat lautat kulkevat Gdańskinlahden yli alle kahdessa tunnissa – leppoisa matka, joka vie matkustajat suoraan Helin satamaan. Liput ovat kohtuuhintaisia – alle nelivuotiaat matkustavat ilmaiseksi – joskin turisteille markkinoidut yksityiset katamaraaniristeilyt voivat olla huomattavasti kalliimpia.

Kaltaiselleni budjettimatkailijoille juna on edelleen ylivoimainen ja helppo. Lähellä Itämeren rannikkoa, ennen niemimaalle siirtymistä, voi junasta bongata vaikkapa Puolan vihreää siirtymää, tuulimyllyjä. Reda–Hel-runarata kulkee aivan hiekkasärkän halki. Heinä- ja elokuussa se liikennöi tiheään. Liput maksavat hieman yli viisi euroa, ja näkymät – toisella puolella mäntymetsät, toisella vilahtavat lahden vedet – ovat jo itsessään elämys. Esimerkiksi Chałupyssa voi vuokrata sähköskuuttereita tai turistipyöriä – kännykkäapilla.

Kylät: surffimajoista cocktailbaareihin
Jokaisella niemimaan kylällä on oma luonteensa. Itse ehdin käymään tällä kertaa vain Chałupyssa, joten muilta osin tukeudun verkkoläheisiin.
- Chałupy on surffaajien kylä, nuorekas rivi rantabaareja, leijailevia leijoja ja leirintäalueita, joissa matkailuauton voi pysäköidä vain muutaman metrin päähän vedestä. Matalat Puckinlahden vedet ovat täydellisiä purjelautailuun ja leijalautailuun, ja useat koulut tarjoavat opetusta myös englanniksi.
- Jastarnia on vilkkaampi ja perheystävällisempi. Leikkipaikkoja, kalasatama ja keskustan kadut täynnä jäätelökioskeja, pyörävuokraamoja ja kalaravintoloita.
- Jurata, joka oli aikoinaan Puolan sotienvälisen ajan eliitin suosiossa, on yhä tyylikkäin kohde. Sen pitkä laituri ja boutique-hotellit houkuttelevat hienostuneempaa väkeä, ja se on paikka auringonlaskun cocktaileille ja iltakävelyille.
- Helin kaupunki, niemimaan kärjessä, yhdistää lomatunnelman historiaan. Leveiden hiekkarantojen ja kalatavernojen lisäksi siellä on hyljesuoja ja rannikkopuolustuksen museo, jossa niemimaan sotilaallisen menneisyyden jäänteet lepäävät dyynien keskellä.

Leirintäalueita ja kylpylähotelleja
Leirintä on yhä niemimaan selkäranka. Camping Maszoperia ja Camping Tramp tarjoavat urheilukenttiä ja ravintoloita, kun taas pienemmät, metsän siimeksessä sijaitsevat alueet kuten Camping Leśny tarjoavat rauhaa ja yksinkertaisuutta. Mukavuutta kaipaaville Juratan ja Helin kaupungin huoneistot ja kylpylähotellit ovat hyvä vaihtoehto. Chałupyssakin oli ainakin yksi hienompi hotelli, juuri surffauspaikan kohdalla. Ulkoapäin kurkkien näytti rannassa mannerpuolelle niemimaata oleva Chałupyn leirintäalue, heinäkuun lopussa, ääriään myöden täynnä, varsinkin karavaanareita.


Kesän huminaa
Helin erottaa turistitietolähteiden mukaan muista Puolan kesäilykohteista sen monipuolisuus. Yhdellä puolella on välillä myskyisäkin Itämeri, toisella puolella lahden tyynet vedet, täynnä purjeita ja lautoja. Välissä hiekkapolkuja, mänty- ja koivumetsiä sekä kesän huminaa – Jotain samaa kuin Hangon niemimaassa tai Punkaharjulla, pitkä hiekkaranta taas kuin Yyterissä.

Helin niemimaa tuntuu yhtä aikaa syvästi puolalaiselta ja yleismaailmallisen merelliseltä: halpoja junalippuja, surffikouluja, perheitä telttoineen ja asuntovaunuineen, ja pareja siemailemassa juomiaan Juratassa, sekä Puolan suurin, 1960-luvulla virallisesti perustettu, luvallinen nakuranta lähellä Chałupyn kylää. Uimarenkaita ja aurinkolaseja myyvässä rantakaupassa tuli vielä muistutus, että puolalaiset ovat sentään sivistyskansa: rantarihkamakaupan kaikki seinät olivat vuorattuja uusilla ja kierrätetyillä kirjoilla – sieltä sai siis ostaa uikkareita ja rantalukemista. Joukossa oli jopa Hannu Rajaniemen puolannettu skifiromaani. Kaupassa oli jopa oma hylly uskonnolliselle kirjallisuudelle. Toki myös monenlaista syntiä muissa hyllyissä. Harvat ovat ne Euroopan rannikkoalueet, joissa on näin paljon jännää, pienessä, kapeassa maakaistaleessa.




Lämminhiekkainen suositus!
Leave a Reply