Yli sadan metrin syvyydessä sijaitsee kirkko, jonka lattia, alttarit, veistokset ja kattokruunut ovat suolaa. Sen ympärille levittäytyy satojen kilometrien tunneliverkosto, jonka historia ulottuu keskiajalle. Wieliczkan suolakaivos on yksi Euroopan hämmästyttävimmistä nähtävyyksistä, ja sinne pääsee Krakovan keskustasta tavallisella paikallisbussilla noin puolessa tunnissa.

Maan päällä Wieliczka näyttää tavalliselta puolalaiselta pikkukaupungilta. Sen alla avautuu kuitenkin kokonainen maanalainen maailma, jossa on valtavia saleja, suolajärviä, puisia rakennelmia ja kirkollisia taideteoksia.

Wieliczkan suolakaivos on yksi vaikuttavimmista paikoista, joissa olen käynyt. Valokuvatkaan eivät täysin välitä sen mittakaavaa, vaikka kaivoksen erikoisista näkymistä saakin hämmästyttävän hienoja kuvia. Kaivoksessa on yli 240 kilometriä tunneleita, noin 2 350 louhintakammiota ja yhdeksän tasoa. Syvimmät käytävät ulottuvat 327 metriin. Tavallinen turistikierros kattaa tästä vain pienen osan, mutta jo sillä riittää ihmeteltävää.

Kaivostyöläiset rakensivat oman katedraalinsa

Wieliczkan kuuluisin nähtävyys on Pyhän Kingan kappeli, puolaksi Kaplica św. Kingi.

Kappeli on oikeastaan liian vaatimaton nimitys tälle maanalaiselle kirkolle. Se on 54 metriä pitkä, 18 metriä leveä ja noin 12 metriä korkea. Koko komeus sijaitsee 101 metrin syvyydessä.

Erikoisinta on rakennusmateriaali. Kirkon lattia, alttarit, seinäreliefit, veistokset ja kattokruunujen kristallit ovat suolaa.

Kappelin rakentaminen aloitettiin vuonna 1896 käytöstä poistettuun louhintakammioon. Koristelu jatkui vuosikymmeniä, ja työn tekivät suurelta osin kaivostyöläiset itse.

Keskeisiä tekijöitä olivat Józef ja Tomasz Markowski sekä Antoni Wyrodek, jotka kehittivät suolan veistämisen poikkeukselliseksi taidemuodoksi.

Kappelin seiniltä löytyy muun muassa Leonardo da Vincin Viimeiseen ehtoolliseen perustuva reliefi sekä muita raamatullisia kohtauksia. Veistosten yksityiskohdat ovat hämmästyttävän hienostuneita.

Kaivoksessa on muitakin uskonnollisia tiloja, esimerkiksi 1600-luvulta peräisin oleva Pyhän Antoniuksen kappeli.

Uskonnolla oli kaivostyöläisten elämässä keskeinen merkitys. Maan alla tehtävä työ oli vaarallista. Sortumat, tulipalot, huono ilmanvaihto ja veden tunkeutuminen kaivokseen olivat todellisia uhkia. Pyhimyksiltä haettiin suojelusta, ja kappelit palvelivat kaivosyhteisön hengellistä elämää.

Pyhän Kingan kappelissa järjestetään edelleen jumalanpalveluksia, konsertteja ja jopa vihkimisiä.

Kierroksella nähdään myös vanhoja nostolaitteita, hevosvetoisten kuljetusjärjestelmien jäänteitä sekä valtavia puisia tukirakenteita. Erityisesti Michałowicen louhintakammion korkeat puurakennelmat havainnollistavat, miten vaativaa kaivostekniikka oli aikana ennen moderneja koneita.

Suola oli keskiajan valkoista kultaa

Wieliczkan suolaa kuljetettiin laajalle Keski-Eurooppaan, muun muassa Sleesiaan, Määriin, Böömiin ja Unkariin. Hevosvaunut ja jokireitit muodostivat kuljetusverkoston, jonka ympärille syntyi varastointia, kaupankäyntiä ja uusia elinkeinoja.

Suolalla oli merkittävä rooli myös Pohjois-Euroopan taloushistoriassa.

Pohjois-Saksan Lüneburgin suolatuotanto oli tärkeä osa hansakaupan kasvua. Lyypekin kautta suolaa kuljetettiin Itämeren alueelle, missä sitä tarvittiin erityisesti sillin säilömiseen.

Nykyisen Etelä-Ruotsin Skånen suuret keskiaikaiset sillimarkkinat olivat riippuvaisia suolan saatavuudesta. Säilötty kala voitiin kuljettaa pitkien matkojen päähän, jolloin paikallinen kalastus kasvoi kansainväliseksi kaupaksi.

Myös Suomen rannikkokaupungit olivat osa tätä verkostoa. Kalan säilöminen ja kauppa edellyttivät suolaa, jota hankittiin ulkomailta.

Euroopassa oli useita merkittäviä suolantuotantoalueita. Välimeren rannikoilla merivettä haihdutettiin auringossa, Keski-Euroopassa hyödynnettiin kivisuolaesiintymiä ja suolavesilähteitä. Tuotantoalueet ja kauppareitit loivat vaurautta, synnyttivät kaupunkeja ja vaikuttivat poliittisiin valtasuhteisiin.

Suolakaivos selvisi valtakuntien noususta ja tuhosta

Wieliczkan historia seuraa myös Puolan valtiollisia vaiheita. Puolan ensimmäisessä jaossa vuonna 1772 kaivos siirtyi Itävallan Habsburgien hallintaan. Tuotanto jatkui, ja 1800-luvulla tekniikka kehittyi höyrykoneiden ja myöhemmin sähkökäyttöisten laitteiden myötä.

Kaivos palasi Puolan hallintaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1918.

Varsinainen kivisuolan louhinta päättyi vuonna 1964. Suolan teollinen hyödyntäminen muilla menetelmillä jatkui kuitenkin vuoteen 1996.

Matkailukohteena Wieliczkalla on sitäkin pidempi historia. Kaivoksessa vierailtiin jo vuosisatoja sitten. Aluksi vierailijat olivat lähinnä hallitsijoita, oppineita ja muita etuoikeutettuja henkilöitä, mutta järjestelmällinen matkailu alkoi kehittyä 1700-luvun lopulla.

Vuonna 1978 Wieliczka otettiin Unescon maailmanperintöluetteloon aivan ensimmäisten kohteiden joukossa. Vuonna 2013 maailmanperintöaluetta laajennettiin kattamaan myös Bochnian suolakaivos ja Wieliczkan historiallinen suolalaitosten hallintolinna.

Kaivos on nykyisin arvokas teollisuusperinnön muistomerkki, jonka säilyttäminen vaatii jatkuvaa kunnossapitoa.

Pyhän Kingan sormus

Wieliczkan historiaan kuuluu myös kaunis legenda. Kaivoksen suojeluspyhimys on 1200-luvulla elänyt unkarilaissyntyinen prinsessa Kinga, joka avioitui Puolan hallitsijan Bolesław V:n kanssa.

Legendan mukaan Kinga pudotti kihlasormuksensa unkarilaiseen suolakaivokseen. Myöhemmin Puolassa löydettiin suuri suolakappale, jonka sisältä paljastui prinsessan sormus.

Tarinan mukaan näin suola saapui Puolaan. Kinga julistettiin katolisen kirkon pyhimykseksi vuonna 1999.

Krakovasta pääsee helposti tavallisella bussilla

Wieliczkan vierailu on helppo järjestää omatoimisesti. Itse menin paikalle tavallisella paikallisbussilla, eikä järjestettyä turistiretkeä tarvita.

Bussi 304 lähtee Krakovan päärautatieaseman länsipuolelta, Galeria Krakowskan läheisyydestä, pysäkiltä Dworzec Główny Zachód. Kaivokselle mennessä jäädään pois pysäkillä Wieliczka Kopalnia Soli.

Matka kestää liikenteestä riippuen noin puolesta tunnista kolmeen varttiin.

Bussilipun hankkiminen oli ainakin omalla matkallani hieman hankalaa, mutta mobiilisovelluksella se onnistui hyvin. Krakovan joukkoliikenteessä voi käyttää esimerkiksi Jakdojade-sovellusta, jolla voi etsiä reittejä ja ostaa lippuja.

Kannattaa tarkistaa, että lippu on voimassa myös Krakovan ulkopuolisella Wieliczkan alueella.

Toinen vaihtoehto on lähijuna Kraków Głównyn asemalta Wieliczka Rynek-Kopalnia -asemalle, josta on lyhyt kävelymatka kaivokselle.

Pääsylippu kannattaa ehdottomasti varata etukäteen.

Kaivoksessa kuljetaan oppaan johtamissa ryhmissä, jotka lähtevät maan alle määrättyinä kellonaikoina. Lähtövälit ja opastuskielet vaihtelevat. Suosituimpina päivinä ryhmät täyttyvät nopeasti, jolloin paikan päältä ostettu lippu voi tarkoittaa pitkää odottelua.

Virallisesta verkkokaupasta voi valita sopivan lähtöajan ja opastuskielen.

Liput: https://bilety.kopalnia.pl/

Tavallinen turistireitti on noin 3,5 kilometriä pitkä, ja opastettu kierros kestää yleensä kahdesta kolmeen tuntia.

Aluksi laskeudutaan 380 porrasta noin 64 metrin syvyyteen. Koko reitillä on noin 800 porrasta, ja syvimmillään käydään noin 135 metrissä. Takaisin maan pinnalle noustaan hissillä.

Maan alla lämpötila on ympäri vuoden noin 17–18 astetta, joten kevyt takki ja hyvät kengät ovat tarpeen. Vierailuun kannattaa varata matkoineen vähintään puoli päivää.

Wieliczka ei kannata jättää väliin. Näissä kuvissa sen upeudesta saa vasta kalpean aavistuksen.

Lue lisää: