Joka vuoden 11. marraskuuta Puola kääntää katseensa vuosisatojen taakse historian käännekohtaan – hetkeen, jolloin maa palasi Euroopan kartalle itsenäisenä valtiona vuonna 1918. Kadut täyttyvät punaisesta ja valkoisesta, liput liehuvat raitiovaunuissa ja historiallisten rakennusten julkisivuilla, kun maa kunnioittaa raskasta tietään jakautumisesta, sorrosta ja miehityksestä vapauteen – juoksutapahtumilla.

Varsovassa juhlinnan sydän sykkii Piłsudskin aukiolla, jossa presidentti ja ylimmät virkamiehet kokoontuvat Tuntemattoman sotilaan haudalle. Sotilasosastot marssivat, seppeleet lasketaan ja kansallislaulu kajahtaa viileässä syysilmassa. Puolan 123 vuoden mittainen tarina ilman itsenäisyyttä – jollain Suomikin oli osa Venäjää – ei ole unohtunut. Se antaa vakavan pohjavireen muuten iloiselle itsenäisyyden juhlalle. Pääkaupungin ulkopuolella tavalliset kansalaiset osallistuvat paraateihin, juoksutapahtumiin ja yhteisiin kokoontumisiin.

Miten juhlia itsenäisyyttä

  • Lippujen esillepano: Puolan valko-punainen kansallislippu nostetaan näkyvästi rakennuksiin, koteihin, julkisten rakennusten edustalle ja usein myös yksityisajoneuvoihin.
  • Viralliset seremonialliset tilaisuudet: Pääkaupungissa Varsovassa presidentti, pääministeri ja muut ylimmät virkamiehet osallistuvat juhlamenoihin Piłsudskin aukiolla ja Tuntemattoman sotilaan haudalla. Näihin kuuluu vartionvaihto, seppeleiden lasku, kansallislaulun esittäminen ja paraateja.
  • Paraatit ja marssit: Suuri sotilasparaati Varsovassa on keskeinen osa valtakunnallisia juhlia. Samankaltaisia paraateja ja kulkueita järjestetään myös muissa kaupungeissa.
  • Juoksutapahtumat ja ”Itsenäisyysjuoksut”: Monissa kaupungeissa järjestetään erityinen juoksutapahtuma, johon usein osallistuu tuhansia ihmisiä. Juoksijat muodostavat usein kuvioita, kuten kansallislipun värit.
  • Puheet ja konserttitapahtumat: Päivään sisältyy poliittisia puheita, julkisia esiintymisiä sekä konsertteja ja muita kulttuuritapahtumia.
  • Perhejuhlat ja hiljentyminen: Päivä on monille vapaapäivä, ja perheet kokoontuvat yhteen. Tunnelma on sekä juhlava että pohdiskeleva, kunnioittaen maan historiallista kamppailua itsenäisyydestä.


Itsenäisyysjuoksu vuodesta 1989

Bieg Niepodległości, eli Itsenäisyysjuoksu, on yksi Puolan suosituimmista isänmaallisista urheilutapahtumista. Sitä on järjestetty vuosittain 11. marraskuuta, Puolan kansallisena itsenäisyyspäivänä, vuodesta 1989 lähtien – mikä tarkoittaa, että vuonna 2025 juoksu järjestettiin 36. kerran.

Ensimmäinen juoksu järjestettiin Varsovassa vuonna 1989, vain muutamaa kuukautta kommunistihallinnon kaatumisen jälkeen – samana vuonna, jolloin Puola palautti avoimet itsenäisyyspäivän juhlat vuosikymmenten sensuurin jälkeen. Sitä ennen, kommunismin aikana (1945–1989), päivää ei juhlittu virallisesti, sillä silloinen hallitus korosti 22. heinäkuuta ”Puolan uudelleensyntymisen päivänä”.

Itsenäisyysjuoksu syntyi näin vapauden symboliksi, merkitsemään maan paluuta itsehallintoon paitsi poliittisesti myös kulttuurisesti ja sosiaalisesti. Tapahtuma yhdistää liikunnan, yhteisöllisyyden ja isänmaallisuuden – avoimen ja myönteisen tavan ilmaista kansallista ylpeyttä vuosien tukahduttamisen jälkeen.

Tuhannet juoksijat, Varsovassa usein yli 15 000, lähtevät liikkeelle valkoisiin ja punaisiin paitoihin pukeutuneina, niin että ylhäältä katsottuna he muodostavat liikkuvan Puolan lipun.

Reitti on tavallisesti noin 10 kilometriä pitkä ja kulkee Varsovan keskustan halki, usein pitkin Aleje Niepodległości -katua – ”Itsenäisyyden bulevardia”, symbolista katunimeä.

Lähdön aluksi juoksijat hiljentyvät hetkeksi ja laulavat kansallislaulun, Mazurek Dąbrowskiego.

Monet käyttävät myös muita isänmaallisia tunnuksia, kuten valko-punaista ruusuketta, tai kantavat pieniä lippuja. Juoksu on levinnyt moniin muihin puolalaisiin kaupunkeihin – Krakovaan, Gdańskiin, Poznańiin, Wrocławiin, Sopotissa, Katowiceen, Białystokiin, Lubliniin – ja jopa puolalaisyhteisöihin ulkomailla. Siitä on tullut koko maan kattava ilmiö.

Puolan isät: Piłsudski ja Mościcki

Seinän herrat Gdynian siirtolaisuusmuseosta: Józef Piłsudski (1867–1935) ja Ignacy Mościcki (1867–1946).

Józef Piłsudski (1867–1935)

Józef Klemens Piłsudski oli puolalainen valtiomies, itsenäistyneen Puolan ensimmäinen valtionpäämies (1918–1922) ja maan ensimmäinen marsalkka vuodesta 1920. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hänestä tuli keskeinen hahmo Puolan politiikassa ja hän vaikutti merkittävästi maan ulkopolitiikan suuntaan. Piłsudskia pidetään toisen Puolan tasavallan isänä ja sen tosiasiallisena johtajana vuoteen 1935 asti. Hän oli karismaattinen sotilasjohtaja ja poliittinen uudistaja, jonka perintö yhdistää vahvan isänmaallisuuden ja autoritaariset piirteet.

Ignacy Mościcki (1867–1946)

Ignacy Mościcki oli puolalainen kemisti ja valtiomies, joka toimi Puolan presidenttinä vuosina 1926–1939. Hän oli nuoruudessaan sosialistisen liikkeen jäsen ja osallistui Venäjän vallan vastaiseen toimintaan, mikä pakotti hänet pakenemaan Lontooseen. Siellä hän tapasi Józef Piłsudskin. Piłsudskin toteutettua vallankaappauksen vuonna 1926 Mościcki valittiin presidentiksi, ja hän pysyi uskollisena tälle koko tämän elämän ajan. Piłsudskin kuoleman jälkeen Mościckin politiikka muuttui maltillisemmaksi ja avoimemmaksi, mutta hänen kautensa päättyi toisen maailmansodan myötä maan miehitykseen.